Vihreiden denialismi

21.3.2023

Poliittinen järjestelmä perustuu denialismiin, ympäristötuhon kieltämiseen. Denialismi koskee yhtä lailla vihreitä.

Yleisin denialismin harjoittamisen tapa on kiinnittää huomio kehityksen suuntaan sen sijaan että tarkasteltaisiin määriä.

Jos vesistö ei siedä pitkällä aikavälillä yhtäkään tynnyrillistä myrkkyä vuodessa, vesistön saastumisen ongelma ei ratkea sillä, että myrkyn määrä saadaan pudotettua kahdeksasta tynnyrillisestä viiteen. Tuho hidastuu, mutta hidastuminen ei ole ratkaisu.

Julkisessa keskustelussa puhutaan usein määrien sijaan suunnasta, koska määrät paljastaisivat, ettei markkinataloudella ole ratkaisua ongelmiin. Tutkijat ovat yrittäneet tuoda esiin, että nykyinen markkinatalous on tuhon tie, mutta poliittinen järjestelmä ei suostu tiedolliseen itsekritiikkiin, vaan se lähtee siitä, että järjestelmä on säilytettävä. Länsimainen politiikka on avoimesti tiedevastaista.

Tiedollista perustetta uskoa markkinatalouden ratkaisuvoimaan ei ole. Parhaimmillaan markkinatalous pystyy tekniikkaa kehittämällä pienentämään päästöjä, mutta koska päästöjen pienentäminen ei ole pysyvä ratkaisu, kysymys on ainoastaan viherpesusta. 

Meillä olisi tekniikkaa ratkaista ympäristöongelmat, mutta tekniikka yksistään ei riitä, vaan tekniikan hyödyntämiseen tarvittaisiin erilainen talousjärjestelmä. Siksi usko tekniikan autuaaksi tekevään voimaan on turha. Kun talous kyykkää, kulutus hiipuu ja työttömyys lisääntyy, ympäristöongelmat joutuvat väistymään, jotta tuhoava kulutus saataisiin taas käyntiin. Emme suhtaudu lamoihin toivottavina ajanjaksoina, vaikka niiden aikana päästöt pienenevät.

Toinen länsimaiseen järjestelmään kuuluva denialismin muoto on länsikeskeisyys. On todellakin ihan sama, mitä suomalaiset tekevät niin kauan kuin maailman miljardit niukkuudessa elävät tahtovat länsimaisen elintason. Lentoliikenne tuottaa kasvihuonepäästöistä vain pari prosenttia, mutta lennoilla liikkuu maailman väestöstä pienen pieni vähemmistö. Lentämisen tai minkä tahansa muun kerskakulutuksen yleistyminen koko maailman huviksi on nopean tuhon tie.

Kolmas järjestelmän harjoittama denialismin tapa on kieltää ihmisluonto ja demokratian toimimattomuus ratkaisujen luojana. Niin kauan kuin kansan ääni kuuluu, kansa tulee äänestämään oman elämänsä etujen puolesta. Ympäristöongelmat ovat kuitenkin pitkän aikavälin ongelmia ja yhteismaan ongelmia. Jos vihervasemmisto onnistuukin edistämään edes hiuskarvan verran ympäristönsuojelua, se johtaa kansassa persuuntumiseen ja vastareaktioon.

Demokratia toimii vain silloin, kun vaihtoehtoratkaisut herättävät myönteisiä tunteita. Uutta tekniikkaa ja identiteettiä edustava sähköauto kelpaa, mutta samaan aikaan ei kiinnosta, että Suomen kaksi suurinta hiilidioksidintuottajaa päästävät selvästi enemmän kuin koko henkilöautokanta. Emme tahdo luopua terästeollisuudestamme. Se luo hyvinvointia ja työllistää. Luopumaan ollaan valmiita vain silloin, kun ei tarvitse oikeasti luopua vaan luopuminen tuntuu saamiselta. Tähän ristiriitaan auttaa ainoastaan pakkovalta.

Neljäs järjestelmädenialismin mekanismi on valita ja nimetä tarkasteltavat muuttujat sillä tavalla, että tuho ei näytä tuholta. Suomen metsäpinta-alasta vain marginaalinen siivu on todellista metsää. Muu on puupeltoa. Emme kuitenkaan nimitä puupeltoa ympäristötuhoksi vaan metsätaloudeksi. 

Kun sähköautoilun vaatimat kaivokset tulevat kuormittamaan vesistöjä, emme puhu tuhosta vaan kiinnitämme huomiomme vastuullisuutta vaativaan lainsäädäntöön ja tekniikkaan, jolla ympäristökuormitusta voidaan vähentää. Harmi vain, että monet yritykset eivät toimi vastuullisesti, ja vastuullisesti toimiessaankin niiden puhdistusmenetelmät ovat riittämättömiä.

Vihreät on mitä voimallisimmin markkinatalouden asialla. Käykääpä kurkkaamassa vihreiden Facebook-ryhmiin ja niiden kuvakieleen. Siellä on vastassa äärimmilleen sliipattuja markkinataloustuotteita, seksikkäitä, huolellisesti meikattuja nuoria ja nuorehkoja koulutettuja naisia. Siellä esitetään tavoitteita, joiden rahoittamiseksi ei ole muuta ratkaisua kuin ympäristöä tuhoava talouskasvu.

Olen äänestänyt vihreitä. Enää en äänestä. Puolue on hylännyt tieteen ja tiedollisuuden ja elää fantasioissaan, joissa koko maailmalle voidaan tarjota materiaa ja tasa-arvoa mistään luopumatta. Kun ympäristöpuolue ei tahdo tai uskalla julkisessa viestinnässään kertoa, ettei ympäristöä pystytä pelastamaan ilman palaamista niukkuuteen, puolueella ei ole uskottavuutta tiedollisen ja tieteellisen maailmankuvan perusteella äänestävälle ympäristönsuojelijalle.

Kokoomuksen ja vihreiden ympäristönsuojelulla ei ole eroa. Kumpikin puolueista kannattaa vastuullisuutta, mutta kumpikaan puolueista ei suostu myöntämään järjestelmän perustan toimimattomuutta. Vihreät ei erotu ympäristöpuolueeksi, koska se ei ole ympäristöpuolue. Sen ympäristönsuojelu perustuu uskoon, jossa ympäristöhaitat pystytään hinnoittelemaan järjestelmään, mutta kuvitelma, että järjestelmähinnoittelulla päästäisiin kestävään tasoon, on harhainen. 

Parhaimmillaan järjestelmähinnoittelulla saadaan käännettyä kehityksen suunta, mutta suunnan muutoksesta on valovuosi kestävään tasoon.