Miksi en tule äänestämään

26.3.2023

Rupesin miettimään, miksi monina päivinä netin politiikkaketjut tuntuvat vastenmielisiltä, miksi en ole katsonut TV:stä ainuttakaan vaaliväittelyä ja miksi en tule äänestämään.

Luulen, että syy on kokemus valehtelusta. Kaikki puolueet valehtelevat. Sen sijaan että pienen Suomen asioita hoidettaisiin tiedollisesti tosiasiat tunnustaen ja tiedollisuuden perusteella arvovalintoja tehden, politiikan on vallannut populistinen tunnekeskeisyys, jossa vaalikarjaa ohjataan uskonnollisilla tunteilla. Tällaista on raskasta seurata.

Esimerkkinä toimii keskustelu terveydenhuollosta.

Suomen terveydenhuolto on tuloksiin nähden kansainvälisesti vertaillen halpaa. Se on tehostettu pitkän ajan kuluessa äärimmilleen ja osa sen halpuudesta perustuu siihen, että hoitoa ei saa. Esimerkiksi mielenterveydenhoito on täysin retuperällä.

Suomen väestörakenne taas on sellainen, että hoidon ja hoivan tarve kasvaa samaan aikaan kun maksajien määrä vähenee.

Mitä ratkaisuja tilanteeseen on?

a) Nostetaan verotusta, jotta ihmisten hoitamiseen ja sairaanhoitajien houkutteluun työhön riittää rahaa.

b) Hyväksytään, että kaikkia ei hoideta ja sanotaan se ääneen.

Suomi on valinnut vaihtoehdon b), mutta jostain syystä asiaa ei tunnusteta avoimesti. Sen sijaan puhutaan tehostamisesta, organisaatiouudistuksista ja muista näennäisistä keinoista, joilla perusongelmaa eli polttavaa rahan puutetta ei pystytä ratkaisemaan.

Voisin seurata vaalikeskustelua, jossa oikeisto sanoisi, että emme halua rahan kulumisen vuoksi kaikille hoitoa, ja vasemmisto kertoisi, että tahdomme nostaa verotusta, koska muuten raha ei riitä terveydenhuoltoon, mutta on umpimielisen raskasta seurata keskustelua, jossa ei myönnetä tosiasioita.

Olen lueskellut Redditin Eurooppa-ketjuja ja huomannut, että tämä ilmiö koskee kaikkialla Euroopassa kaikkia elämänaloja. Eurooppa näivettyy julkisen rahan puutteeseen. Hoitoa ei saa, tiet rapistuvat, koulutuksesta leikataan ja eriarvoisuus kasvaa. Olemme matkalla USAn suuntaan, mutta jostain syystä kehitys ei nouse esiin poliittisessa keskustelussa. 

Eurooppa oli kaunis idea siitä, että ihminen ei olisi pelkkä tuotantokoneiston osa vaan että elämässä olisi muitakin päämääriä kuin tehdä rahaa valmiiksi rikkaille ja tuhota ympäristöä tuottavuudella, mutta vaikuttaa siltä, että tällaiselle näkemykselle elämästä ei ole poliittista kannatusta. Ihmiset on saatu kilpailemaan toisiaan vastaan sen sijaan että he tekisivät yhteistyötä yhteisön hyväksi. Samalla ihmiset kuitenkin valittavat omien poliittisten valintojensa seurauksista.