Osa 2: Keski-ikäinen mies ja nuori nainen, tuomittavaa?

 31.1.2023

Jos naista selvästi iäkkäämpi mies on aloitteellinen, hän saa osakseen vähintään joltain osajoukolta halveksuntaa. Kulttuurissamme elää vahvana malli, jolla aktiivisesti nuoria naisia lähestyvä iäkkäämpi mies pyritään mitätöimään ja saattamaan häpeään. Toiminnan tapa ei vaikuta tulkintaan. Pelkkä ikäero riittää syyksi halveksua miestä.

Miehen maanitteluihin taipuvaa nuorta naista taas holhotaan ja hänelle yritetään syöttää uhriasemaa. Jos nainen kiinnostuu miehestä, hänet nähdään manipuloinnin kohteena, vaikutettuna, eikä itsenäisiä päätöksiä tekevänä subjektina. Näin tapahtuu silloinkin, kun kysymys on pelkästä seksistä.

Seksin suhteen tilanne muuttuu, jos kysymyksessä on kypsä nainen ja nuorempi mies. Tällöin nainen koetaan ennakkoluulottomaksi itselleen oikeutetusti nautintoa etsiväksi rohkeaksi toimijaksi. Nuori mies taas nimetään onnekkaaksi, koska hänellä on mahdollisuus kokea kypsän naisen rohkea seksuaalisuus. Näitä asetelmia löytää sekä iltapäivälehdistä että naistenlehdistä.

Jos kysymys on kypsän naisen ja nuoren miehen vakiintuneesta suhteesta, jotkut saattavat nostella kulmiaan, mutta tällöinkään moraalinen tuomitseminen tai häpeällä vaikuttaminen ei ole yhtä voimakasta kuin kypsän miehen ja nuoren naisen tapauksessa.

Osa 1: Saako asiakaspalvelijaa pyytää kahville?

30.1.2023

Kysyin netistä. Väittivät, että kahvittelukutsu asiakaspalvelijalle on erittäin epäsopiva. Lukuisten kokemusten mukaan asiakaspalvelutehtävissä toimivat nuoret naiset saavat läähättäviä ehdotuksia selvästi vanhemmilta miehiltä, eivätkä miehet ymmärrä yksiselitteistä kieltävää vastausta, vaan jatkavat läähättämistään.

Naisten kokemus on helppo ymmärtää. Kun vedettyjä rajoja rikotaan, se aiheuttaa ahdistusta.

On kuitenkin muitakin vaihtoehtoja, esimerkiksi käteen työnnetty lappu. Monien mielestä tällainen on noloa, teinimäistä suorastaan. Minä kuitenkin ajattelen, että kohtelias kiinnostuksen osoittaminen on suorastaan suotavaa tilanteesta riippumatta. Se täytyy tehdä niin, että vastapuoli ei joudu kiusalliseen tilanteeseen ja pystyy halutessaan peräytymään. Lapun voi heittää roskikseen, jos ei kiinnosta. Tärkeää on, että ehdotus on nopea ja kertaluonteinen ja ettei ehdottelija jatka ehdotteluaan, vaan kunnioittaa vedettyjä rajoja.

Suomessa on ikävä tapa puhua iskemisestä. Minusta iskemispuheet ovat inhottavia. Suotavampaa olisi puhua kiinnostuksesta. Romanttinen kohtaaminen alkaa aina kiinnostuksesta. Usein kiinnostus osoittautuu perusteettomaksi, mutta mitäpä kahvilla käymisessä häviää.

Jos nettipuheita uskoo, kiinnostuksen osoittaminen on väärin opiskelupaikalla, työpaikalla, harrastuksissa, Prismassa, kirjastossa, museossa, konsertissa ja ylipäänsä missä tahansa arjen tilanteessa. Myöskään baarissa ei monien mukaan ole enää sopivaa lähestyä, koska sinne on menty viettämään aikaa omalla porukalla, eikä seuraan pyrkiviä kaivata.

Jäljelle jää Tinder ja muut nettipalvelut. Tällainen nettiin ulkoistettu tutustumiskulttuuri on ihmisyydelle vierasta. Huomio pitäisi kiinnittää kohteliaisiin käytöstapoihin. Omasta mielestäni kenelle tahansa sopii ehdottaa missä tahansa, kunhan sen tekee toisen tunteita kunnioittaen ja helpon mahdollisuuden perääntymiseen jättäen.

Jos joku ahdistuu pelkästä kohteliaasta ehdotuksesta, johon ei liity uhkaa, vaatimuksia tai painostamista, se on mielestäni ahdistujan ongelma. Niin herkkä ei saa ihminen olla, että hän menee hipaisustakin rikki.

Mutta ylle kirjoittamastani huolimatta en todennäköisesti uskaltaisi pyytää asiakaspalvelijaa kahville. Sen verran sosiaalinen tuomio pelottaa.

Klikkaile karttaa sivistyäksesi eli pieni maantietojuttu

29.1.2023

Noloa ehkä myöntää, mutta käsitykseni Italian itäpuolella sijaitsevista maista on ollut hatara. Olen osannut nimetä sinne kuuluvia maita, mutta niiden tarkkaa sijaintia ja rajoja en ole tunnistanut. Myös Euroopan pikkuvaltiot ovat saattaneet mennä sekaisin.

Nyt otin itseäni niskasta kiinni ja opettelin. Apuna käytin tätä palvelua.

Osaavatkohan kaikki muut nämä vai olenko ainut, joka ei osaa?

Sopiiko ihmisen nuidanaida ihan ristiin ja sinne tänne?

28.1.2023

Valtamedialla, johon kuuluvat mm. Hesari ja Yle, on meneillään seksuaalisen vapautumisen kampanja, joka koskee sekä seksuaalisuuden toteuttamista että seksin myymistä. Tällä kertaa tarjolla on Ylen juttu seksibileistä.

Mikäs siinä, jos mieli tekee ja kestää, mutta niin kuin ideologisessa kampanjoinnissa aina, myös valtamedia värittää juttunsa niin, että niistä nousee esiin asioista vain yksi puoli. En pidä tästä kehityksestä, koska minusta median tehtävä on pyrkiä nostamaan esiin tasapainoisesti sekä hyötyjä, haittoja että uhkia.

Ihminen on sosiaalinen eläin ja luo todellisuutensa kokemiensa vaikutteiden perusteella. Siksi medialta toivoisi juttuihin myös tummempia sävyjä. Ainakaan kaikille ristiinrastiinpaneminen ei ole henkisesti ongelmatonta, eikä sen aiheuttamilta käytännön haitoiltakaan jokainen säästy.

Yleisin moninainnin käytännön haitta lienee vakaaksi ja kokeilevaksi uskotun parisuhteen purkautuminen. Seksiä on vaikea saada pysymään pelkässä lihassa. Se tuppaa laajenemaan myös henkisyyteen.

Rutiköyhä ja umpikorruptoitunut Moldova ilahduttaa iloisella musiikillaan

27.1.2023

Moldova on Euroopan kurjimpia kolkkia jos ei kurjin. Elämä siellä on inhimillisesti mitaten vaikeaa. Euroviisuihin maa tuo kuitenkin usein iloista musiikkia. Minulle on syntynyt vaikutelma, että ilo on yksi ihmisessä oleva perusvoima, jota aina edes elämän raskaus ja kurjuus eivät pysty horjuttamaan. Jopa itsetuhoinen ihminen voi osoittaa iloa vähän ennen itsemurhaa.

Suomen tämän vuoden viisuehdokkaaksi äänestäisin Käärijän. Juomalaulut ovat junttia, mutta tämä biisi on reippaan euroviisuhenkinen. Se kuuluu kilpailuun.

P.s. Video ensimmäisen upotuksen taustalla tapahtuvasta on mielenkiintoinen.

                                                                          

Sanoilla sievistely, isokokoiset ihmiset, äksäksällät

26.1.2023     

Minulla on käynyt sillä tavalla tuuri, että taipumukseni lihoa lienee tavanomainen. Lihon, jos en kiinnitä huomiota syömisiini, mutta kun kiinnitän, painoni pysyy normaalipainon ylärajan tuntumassa. Ilman tiedostamista ja tiedostamiseen liittyviä tekoja en normaalipainossa pysy.

Ylipainosta on tullut erityisesti länsimaisten kansojen vitsaus. Suomessa ongelma on vieläkin suurempi kuin monissa muissa maissa. Samaan aikaan kuin ylipainoisten määrä kasvaa, kasvaa myös sievistelevien sanojen käyttö. Osa ylipainoon liittyvistä sanoista kiertelee, osa perustuu huumoriin.

Minusta yleiskielessä voisi käyttää sanoja ylipaino ja lihavuus, joiden käyttöä määrittäisi painoindeksi. Nämä sanat ovat neutraaleita ja loukkaamattomia. Ylipainoisten haukkuminen, halveksunta tai mitätöinti ovat väärin, mutta huonon käytöksen ongelmaa ei voida poistaa kiertelevällä kielenkäytöllä. 

Villapaita unileluna

 25.1.2023

Ahdistaa niin, että jalat lakoavat alta. Jos ei ole kärsinyt lamauttavasta ahdistuksesta, on vaikeaa ymmärtää, miltä se tuntuu. Yksi ahdistukseni itsehoitokeino on nukkuminen paksu villapaita päällä. En tiedä, miksi se auttaa. Se toimittaa unilelun tehtävää, tuo turvaa. 

Ihmisen mieli on sillä tavalla kummallinen, että pienen pienet asiat saattavat vaikuttaa siihen voimakkaasti. Syvä umpikuja saattaa avautua häilähtävästä tunteesta, jonkun sanomasta sanasta tai netistä esille ponnahtaneesta mielipiteestä. Villapaita ei ehkä avaa umpikujaa, mutta tuo siihen lohtua.

Täytyykö deitti-ilmoituksen olla myönteinen?

24.1.2023

Deitti-ilmoitukset ovat rumaa markkinointia. Niissä ihminen tekee itsestään arvioitavan tuotteen muiden ihmistuotteiden joukkoon. Kysymys on äärimmäisestä esineellistämisestä.

Joidenkin mielestä deitti-ilmoituksissa ei saa ruikuttaa. Ja totta tietenkin on, että peruskielteisyys harvemmin seuran etsijöihin vetoaa, mutta toisaalta minuun ei vetoa siloiteltu pintakaan. Kiinnostun enemmän ilmoituksista, joissa kuvista nousee esiin ihminen eikä kuvakulma, meikkaus tai käytetty filtteri ja joissa hakija kykenee nimeämään itsestään myös kielteisiä puolia.

Heikkouksien tunnustaminen kertoo realismista ja terveestä itsetunnosta. Ihminen, joka kykenee nimeämään omat heikkoutensa, todennäköisesti ymmärtää, että vastassa on toinen ihminen omine heikkouksineen.

Usein tuntuu, että monet nettideittailijat eivät edes halua tutustua ihmiseen. He haluavat vaalia unelmaa. Siksi pysähtyminen kenenkään äärelle on vaikeaa.

Tarkoitettu varakkaille keski-ikäisille

 23.1.2023

Vieroksun mainontaa ja käännän äänen tai kanavan pois yleensä aina, kun sellaista tulee. Joskus harvoin kuitenkin mietin mainosten kohderyhmää. Tässä se lienee varakas keski-ikäinen.

Kuulun poppooseen ikäni puolesta, mutta varakkaan sijaan olen köyhä. Olisi mielenkiintoista tietää, miten kohderyhmä itse mainoksen kokee. Tuollainenko varakas keski-ikäinen tahtoisi olla? Tuollainen elämäkö häneen vetoaa? 

 

Miksi en paina asioita mieleeni?

22.1.2023

Minulle on tyypillistä tarkistaa aika tai fakta painamatta sitä mieleeni. Katsoin eilen, moneltako miesten pujottelu alkaa, mutta kun tänään heräsin, minulla ei ollut siitä minkäänlaista mielikuvaa.

Kysymys ei ole siitä, etten muistaisi, vaan jostain syystä tarkastan asioita edes pyrkimättä säilömään tietoa pitempiaikaisesti.

Mitä lienee tällaisen toiminnan taustalla?

Palvelut ja nettipalvelut meillä ja muualla

21.1.2023

Suomessa sekä (viranomais)palvelut että nettipalvelut ovat usein erinomaisia verrattuna moniin ulkomaihin. Tässä yksi esimerkki.

Helsingissä yöpyy karkeasti 2,5 miljoonaa ulkomaalaista turistia vuosittain. Wienissä vastaava määrä on noin 15 miljoonaa eli kuusi kertaa enemmän. Lisäksi Wien on merkittävästi Helsinkiä suurempi. Siellä asuu liki kaksi miljoonaa asukasta Helsingin 632 tuhatta vastaan.

Wienin julkinen liikenne tunnetaan toimivuudestaan ja siisteydestään. Nettisivuihin saakka toimivuus ei yllä. Kyllähän tällä pärjää ja palvelu perusteiltaan toimii riittävän hyvin, kun vain visuaalisuuteen ja käytettävyyteen olisi kiinnitetty enemmän huomiota. 

Ottakaapa wieniläiset neuvosta vaarin ja päivittäkää palvelu vastaamaan tarpeita. Sen käyttäjiä on kuitenkin paljon.

Rakkaus on myös julmaa

20.1.2023

Rakkaus on harvoin, jos koskaan, tasapuolista. Yleensä toinen rakastaa enemmän. Vähemmän rakastavalla on valta. Enemmän rakastavalla on pelko ja hauras toive.

Omissa suhteissani minä olen rakastanut enemmän tai ainakin tarvinnut enemmän. En tiedä, onko tarvitseminen rakkautta. Luulen, että vähintään osittain on.

Olen aina tiedostanut suhteissani, että olen vähemmän rakastettu. Sillä on saattanut olla vaikutuksensa itsetuntooni. Olen ollut kerjäläinen, rakkauden ja hyväksynnän kerjäläinen.

Voiko keski-ikäinen ihastua?

19.1.2023

Pyöriskelen Happy Pancakessa siinä toivossa, että löytäisin jonkun. Tosiasia kuitenkin on, että olen asettanut riman niin korkealle, että tuskin löydän ketään. En ole henkisesti valmis suhteeseen, vaikka edellisestä suhteestani on aikaa ikuisuus.

Tuntuu mahdottomalta, että enää tässä iässä ihastuisin. Liian paljon ehtoja, liian paljon analyyttisyyttä, liian paljon epäluuloa.

Google vaatii vahvistusta

 18.1.2023

Ikävää, että maksuttomat nettipalvelutkin vaativat nykyään puhelinvahvistuksia. Mieluummin olisin ilman niitä. Kai tämän katsotaan olevan ihmisten parhaaksi, ja ehkä onkin, mutta silti kaipaan menneen maailman netin käytön sujuvuutta.

En edes tiedä, miten tulee toimia, jos numero vaihtuu. Pitäisi selvittää. Minulla on pilvessä jotain puolihyödyllistä sälää, jota ei muualla ole. Pitäisi kai sekin jaksaa kahlata läpi ja ottaa tarpeellisin talteen. 

Vapaus hupenee, myös nettivapaus.

Loppuikä yksin?

17.1.2023

Vastaus otsikon kysymykseen saattaa olla kyllä. Olen keski-ikäinen, huonossa sosioekonomisessa asemassa ja hyvin yksinäinen. En tapaa ihmisiä ja olen köyhä. Kaiken lisäksi olen kranttu. Vaikka onnekas sattuma kurottaisi äärimmilleen ja joku kiinnostuisi minusta, minä en todennäköisesti kiinnostuisi hänestä.

Kun pystyy antamaan vähän, mutta vaatii paljon, pariutumiselle ei jää tilaa. Pitäisikö yrittää muuttaa asennetta? Alkaa ajatella, ettei tarvitse kolahtaa, kunhan saa jonkun kanssa elää.

Tapaparisuhde seuran ja läheisyyden vuoksi vai korventava yksinäisyys? Valintani lienee yksinäisyys. En osaa olla yhdessä tavan, seuran ja ihokontaktin vuoksi. Tarvitsen yhteyden, jaetun henkisen todellisuuden.

Mielikuvituksen arvo

16.1.2023

Luin että kaikki ihmiset eivät puhu sisäisesti. Minulle on on luonteenomaista. Kerron itselleni sisäisellä puheella tarinoita. Ne voivat olla seksifantasioita, romanttisia kohtaamisia, matkaseikkailuita, hauskoja sukulaistapaamisia, kuvitellun uuden mökin esittelyä, keksityn rakentamissuunnitelman avaamista vierasseurueelle. Mikä tahansa aihe kelpaa.

Olen yksinäinen ihminen, enkä tiedä, miten tulisin toimeen, jos minulla ei olisi kykyä elää poissa todellisuudesta. Mielikuvitus on suuri lahja.

Oppimistulokset laskevat

 15.1.2023

Oppimistulokset laskevat, kertovat sekä Yle että Hesari. Paperia pyörittelevien ymmärtämättömyys tilanteen syistä on silkkaa näytelmää.

Oppimismenetelmiä on monenlaisia, mutta kaiken oppimisen perustana keskittynyt työnteko. Jäsentäminen, pänttääminen, toisto ja uudelleen kertaaminen. Omaa oppimistaan kannattaa pohtia, koska eri ihmisille sopivat erilaiset menetelmät, mutta taustalla on aina työ ja toisto.

Tällä hetkellä koulussa ei tehdä työtä, eikä siellä ole mahdollista keskittyä. On ihan yhdentekevää, millaisen ideologian varassa koulua pyöritetään, niin siitä ei pääse mihinkään, että asioiden oppimiseksi täytyy tehdä keskittyneesti työtä.

En usko, että tätä suostutaan vieläkään myöntämään.

Alkon myynti laski, valkoviini ohitti punaviinin

 14.1.2023

Alkon litramyynti putosi 10 prosenttia. Samalla valkoviini meni myydyssä määrässä punaviinin edelle yli 20 vuoden tauon jälkeen.

Arvaan, ettei muutosta selitä niinkään juomisen väheneminen kuin ulkomailta tilattu alkoholi.

Valkoviini käynee kaupaksi helpomman juotavuutensa vuoksi, se on kepeämpi vaihtoehto. Alkoholijuomissa keskeistä on saada häivytettyä alkoholin maku ja pitää juotava samalla helposti nieltävänä. Ehkä tämä valkoviineissä onnistuu helpommin.

Juomattoman näkökulmasta 80 miljoonan litran vuosimyynti tuntuu silti varsin korkealta. Siitä tulee 14,5 litraa henkeä kohti vauvat ja vaarit mukaan laskien. Asiakaskäyntejä Alkossa oli 52 miljoonaa

Kuluttajista on päästävä eroon

13.1.2023

Länsimainen keskustelu ympäristönsuojelusta on surkuhupaisaa. Samaan aikaan, kun vaadimme lisää työpaikkoja, kasvua ja innovaatioita ja tahdomme levittää vaurautta kaikkialle maailmaan, olemme näennäisesti huolissamme ympäristötuhosta. Media kannustaa sekä kuluttamaan että lopettamaan kulutuksen.

En usko, että kulutuksen ja kuormituksen voimakas vähentäminen on mahdollista yksilöihin vetoamalla tai kulttuurinmuutoksella. Ainoa toimiva keino on kuluttajien määrän raju leikkaaminen, suomeksi lapsentekokielto. Se tietää mullistusta yhteiskuntiin, mutta siitä selvitään vuosikymmenten ja vuosisatojen mittaan.

Nykyteatteriin ei usko enää kukaan perusjärkinen.

Näivettyykö Suomi kehitysmaaksi?

12.1.2023

Taloustutkimuksen tutkimusjohtaja Juho Rahkonen on huolissaan siitä, että Suomi näivettyy kehitysmaaksi, koska suomalaiset eivät enää haaveile.

Ajattelen päinvastoin. Kun ihmisillä ovat asiat niin hyvin, ettei ylimääräiselle rahalle keksitä uutta käyttötarkoitusta, se kertoo ihmisten tyytyväisyydestä elämäänsä.

Tällainen asennoituminen on myös ekologista. Elämäänsä pysähtynyt ihminen on pienempi ympäristöhaitta kuin eteenpäin pyrkivä.

Jos se toimii viisi vuotta, miksi se ei toimisi 25 vuotta?

11.1.2023

Eroaminen on valitettavan yleistä. Aikuisten välisistä eroista selvitään yleensä henkisillä kolhuilla, joista toipumiseen voi toki kulua kauan aikaa, yli kymmenenkin vuotta.

Kun kuviossa ovat lapset, tilanne mutkistuu, koska kysymys on myös lasten hyvinvoinnista ja lasten elämän mutkistamisesta eri asuntoineen ja monenlaisine sopimisineen ja järjestelyineen.

Olen monesti miettinyt, että jos pariskunta on pystynyt elämään onnellisesti yhdessä viisi vuotta, miksi he eivät pystyisi palauttamaan kriisiytynyttä suhdettaan takaisin oikealle uralle.

Sille ei mitään voi, jos yhteen on sattunut alunperin epäsuhtaiset ihmiset, mutta se on kehnonlaista, jos ainekset hyvään suhteeseen olisivat olemassa, mutta niitä ei tahdota käyttää. 

Hyvin monenlaisiin ongelmiin on olemassa ratkaisu, jos kumpikin osapuoli tahtoo sitä etsiä ja opetella. Tuntuu kuitenkin, että nykykulttuurissa suhdetta määrittäväksi tekijäksi on muuttunut tunne. Tunteen puuttumisen katsotaan olevan perusteltu syy erota.

Minusta tunteen kadottua kannattaisi yrittää edes muutama vuosi järjen kanssa ammattilaisten opeilla. Aina yrittäminen ei tuo tulosta, mutta jos kummallakin on halu ratkaista ongelmat, niin yleensä ratkaisu on olemassa. Siihen kuitenkin tarvitaan kaksi. Yksin kukaan ei voi suhdetta pelastaa.

Väittäisivät syömishäiriöksi

10.1.2023

Jos ostan kotiin sokerista, rasvaista tai alkoholia, kaikki menee. Joku väittäisi syömishäiriöiseksi. Lahjaksi saamani joulukonvehdit ahnehdin peräkkäisinä päivinä, noin puolentoistatuhatta kilokaloria päivässä pelkistä konvehdeista.

Toisaalta alkoholia en käytä ollenkaan ja olen normaalipainoinen, joten tilanne on sikäli hallinnassa.

Sinkkuna tällainen käytäntö on helppo, koska kaupassa pystyn mielihalut torjumaan, mutta sitä en tiedä, mitä tapahtuisi, jos pariutuisin. Taitaa tuo pariutuminen kuitenkin minun asemassani olevalla keski-ikäisellä miehelllä olla enemmän haave kuin realismia.

Lihasmuisti

 9.1.2023

Hiiren vasen nappi alkoi änkyröida vastaan. Ehkä joka viidennellätoista kerralla se ei tunnista klikkausta. Ennen hiiren vaihtamista kokeilin, josko asetuksista muutettava nappien järjestys toisi avun tilanteeseen. Ja toihan se. Satunnaisesti vastaan pistävästä kakkosnapista ei ole ongelmaksi saakka.

Lihasmuisti kehittyi yllättävän nopeasti. Virheklikkaukset katosivat nopeasti. Nyt oikeanpuoleinen nappi tuntuu luontevalta ykkösnapilta.

Toinen oli kokemukseni, kun opettelin venäläistä näppäimistöä, jossa vain yksi kirjain on sama kuin suomalaisessa. Meni kauan aikaa ennen kuin opin hallitsemaan sekä suomalaisen että venäläisen kymmensormijärjestelmän.

Opinpahan kuitenkin. Valitettavan monet eivät osaa edes suomalaista. Kannattaisi opetella. Minä opin yläkoulussa, kun minut ohjattiin, suorastaan pakotettiin, konekirjoitusryhmään, koska muiden valinnaisaineiden ryhmät olivat täynnä.

Olen kiittänyt sattumaa jälkeenpäin. Kymmensormijärjestelmän taito on nykymaailmassa tärkeä.

Kaikenkarvaiset ystäväni, kolmas kausi

8.1.2023

James Herriotin Kaikenkarvaiset ystäväni ja hänen muut kirjansa olivat minulle teini-iässä turvalukemista, jota jankkasin uudestaan ja uudestaan. Herriotin kirjoista on tehty TV-tuotantoja, joista uusimman version kolmas kausi julkaistiin juuri Areenassa. 

Lapsenomaista ja naiivia ehkä, mutta minulle tulee tästä sarjastakin levollinen olo. Monille muille tämä lienee kuitenkin liian lässy.

Julkisuutta mihin tahansa hintaan

7.1.2023     

En kerro, kuka julkkis on työntänyt mitäkin mihinkin, mutta hän kuuluu ihmisiin, joilta ei puutu Suomessa huomiota eikä tuloja.

Huomion tavoittelussa mikään ei ole kuitenkaan liikaa, ei edes oman uskottavuuden ja kunnian murentaminen. Tällaiseen toimintaan kai liittyy kaupallisiakin tavoitteita, mutta silti en voi olla ihmettelemättä, että kun jo paljon on saanut, niin miksi se ei riitä, vaan yhä on vain saatava lisää sekä rahaa että näkyvyyttä.

Ehkä yhtenä syynä ovat narsistiset tarpeet. Niitä on kaikilla, mutta julkisuuden henkilöillä kaiketi korostetummin. Eivät he muuten olisi julkisuudessa. Sinne päästäkseen täytyy sietää paljon ja takoa itseään esiin. Sitä ei ilman sisäistä narsistista paloa jaksa.

Viholliskuvia luotaessa katoaa ihminen

6.1.2023

Venäjän historian dosentti ja yliopistonlehtori Kati Parppei kertoo Hesarissa, millaisia viholliskuvia Venäjän käymään sotaan liittyen eri leireissä on luotu. Viholliskuvan äärimmäisin muoto on ihmisyyden hävittäminen.

Tämä menee minulta yli ymmärryksen. Silloinkin, kun on kiistatonta, että joku tekee äärimmäistä pahaa (tässä tapauksessa Venäjä), pahaan johtaneita vaikutteita täytyy pystyä analysoimaan ja selvittämään, eikä pahaa saa yleistää siitä osattomiin tai ihmisiin, joilla ei henkisessä todellisuudessaan ole valinnan mahdollisuutta. 

Kun pahaa vastaan hyökätään pahalla ja kielletään järki ja heittäydytään tunteiden varaan, ollaan kierteessä, jossa paha ruokkii pahaa. Tällöin pahalle annetaan valta.

Pahat teot täytyy pyrkiä estämään kaikin keinoin, mutta pahan normalisointi osaksi asenteita on ihmisyyden vastaista, eikä siitä pitkällä aikavälillä seuraa kenellekään mitään hyvää.

Me vaikutetut, me vaikuttajat

5.1.2023

Laura Hallamaa kirjoittaa kolumnissaan, kuinka meistä on tullut somekäytöksessämme poliittisia rajanvetäjiä, sosiaalisen identiteetin julistajia. Samaan aikaan kun julistamme itseämme, julistamme ryhmää, johon jotkut tahtovat liittyä ja jota jotkut tahtovat halveksua.

Internetin oli määrä vapauttaa ihminen itsenäiseksi, mutta toisin kävi. Vapauden sijaan meitä on alkanut määrittää kuulumisen ja viestimisen pakko. Valitsemme yhteisömme puhuaksemme valinnalla itsestämme. 

Tämä viestintätapa on raskas, koska se liittyy identiteettiin, ihmisen olemuksellisuuteen. Itsellään viestijä on herkkä haavoittumaan, koska hän ei viesti ajatuksillaan vaan persoonallisuudellaan. Siksi hänestä tulee yliherkkä.

Tämä yliherkkyys on kielteisen ja leimaavan someryöhnäämisen perusvoima. Vähän joka toinen on valmis joko puolustautumaan tai hyökkäämään. Vain harvat kokevat olevansa turvassa.

Onko aineeton yhteistä?

4.1.2023

Sanotaan, että kauneus on katsojan silmissä. Silti jotkut aineettomat asiat viehättävät ihmisiä ajasta ja kulttuuripiiristä riippumatta.

Olkoon ihmisen suhde Venäjään mikä tahansa, niin Katjušan monet kokevat omakseen. Minulle siitä tulee hyvä mieli. Laulun sanat kertovat tytöstä, joka kaipaa sotapoikaansa. Ikävöivä rakkaus vetoaa. 

 

Hytti nro 6 kelpaa treffileffaksi

3.1.2023

Katselin Areenasta tavattoman hatarasti Liksomin kirjaan perustuvan Hytti nro 6:n. Odotin enemmän. Juoni oli ohut, kliseinen, eikä tunnelmassakaan päästy yhtä syvälle kuin toivoin. Alleviivaamattomuudesta kuitenkin plussaa.

Ljoha eli Juri Borisov näytteli hyvän roolin Lauran eli Seidi Haarlan matkakumppanina. Se jäi mieleeni.

Elokuva tarjoaa treffeille riittävän tunnelmallisen mutta harmittoman kokemuksen. Siihen se sopii. Ensin kannattaa kuitenkin varmistaa, että treffikumppani pitää hitaahkosta tunnelmaan perustuvasta tyylilajista. Jos ei pidä, kärsivällisyys saattaa loppua kesken.

Päivän myöhässä mutta kuitenkin

2.1.2023

Keksin, että yritän kirjoittaa tänä vuonna melkein joka päivä postauksen. Kirjoitan jostain, ihan mistä tahansa. Ihan vähän ja huolettomasti, intuitiivisesti ja heuristisesti, ehkä vain rivin tai kaksi. Tai sitten vähän enemmän mieltä kuopien, enemmän ajatellen, enemmän kertoen. Päivän myöhästyin vuoden aloituksesta, mutta annettakoon tämä anteeksi, olkoon minä armollinen minulle.

Mielenterveyteni ei ole kaikkein vahvin, mutta onneksi menossa parempaan päin. Olen uskaltanut itsestäni ulos edes vähän, nähnyt valoa, kuullut pitkästä aikaa, kuinka tuuli huokaa. Kuullut sillä tavalla, että se on tuntunut muultakin kuin pelkältä ääneltä. Se on kantanut iäisyyttä ja toivoa.

Yksi elämäni kipeä asia on yksinäisyys, erityisesti parisuhdeyksinäisyys. Heikkoja ymmärretään ideologisesti, mutta syrjitään armotta parisuhteellisesti. Tarmokkaasti tasa-arvon ja sortavien rakenteiden purkamisen puolesta meuhkaavat liberaalit kaupunkilaisnaiset ovat teoilla mitaten äärimmäisiä nimbyilijöitä.

Kun naiseen tutustuu, kannattaa katsoa laulun sanojen mukaisesti mies eikä nuttu. Siis nainen eikä nuttu.

Tähän kirjoitukseen ei kauan huljahtanut, se ehti sormista ulos ennen kuin pääsi kunnolla tajuntaan. Aloitin tällä tyylillä. 

Saatan muokkailla kirjoituksiani jälkeenpäin.

Tiedän, että parhaimmillaankin tällainen blogi kerää lukijoita alle kahden käden sormet, mutta koska kirjoittaminen on minulle mieluista pakoa todellisuudesta, toimikoon tämä yleisenä sätöksenä erilaisia tarpeita palvelemaan.