Sellaista on markkinatalous

4.4.2023

En matkusta, minulla ei ole lemmikkiä, en omista tai käytä autoa, en käytä julkisia vaan pyörää, syön hyvin vähän lihaa ja asun kohtuuneliöissä. Silti Sitran testistä sain tulokseksi 2900 kiloa, joka on 400 kiloa yli kestävän tason. Eikä testi edes taida huomioida haitallisen työni aiheuttamaa kuormitusta, joka kasvattaisi lukua jättimäisen harppauksen. Huomioineeko se myöskään runsasta netin käyttöäni, joka lienee omalla kohdallani suuri päästölähde.

Ihmiset, jotka kuvittelevat, että ympäristöongelmat voidaan ratkaista markkinataloudella, elävät syvällä harhoissaan. He eivät kunnioita tiedettä ja tietoa vaan haaveilevat ratkaisuista, jotka eivät vaadi luopumista.

Markkinataloususkoiset ja rokotekriittiset jakavat saman ajattelutavan. Rokotekriittiset yleistävät pienet henkilökohtaiset haitat suuriksi yleisiksi haitoiksi näkemättä rokotusten yleistä hyötyä, kun taas markkinatalouden ratkaisuvoimaan luottavat yleistävät markkinatalouden luomat pienet myönteiset kehityskulut yleisiksi ratkaisuiksi näkemättä kokonaisuutta, jossa markkinatalous luo ympäristöongelmia monta kertaa enemmän kuin pystyy ratkaisemaan niitä.

On iljettävää, että sähköauto nykypolitiikassa esitetään ympäristöystävällisenä vaihtoehtona ja että sen hankkimista tuetaan, vaikka se on ympäristövihaa. Sen valmistus vaatii luonnon raiskaamista ja tieverkoston yllä pitoa.

Ilmastopäästöt ovat vain yksi ongelma ympäristöongelmien joukossa. Niihin pystyy vaikuttamaan tekniikalla, mutta sen sijaan muun ympäristötuhon torjumiseen ei auta kuin kulutuksen alas ajo. Suomi on puupeltoa eikä muuksi muutu, ennen kuin luovumme metsätaloudesta.

En ole äänestänyt pitkiin aikoihin mitään puoluetta, koska ympäristöystävällistä vaihtoehtoa ei ole. Jos mahdollisuus olisi, äänestäisin yhteiskuntamallia, jota ei pyöritä kulutus. Vihreät kuitenkin on markkinatalouden eli ympäristötuhon asialla.

Esimerkiksi tätä toivoisin.

Mainoskielto. Kestävässä maailmassa ihmiset ostavat vähemmän eivätkä enemmän. Kaiken ympäristönsuojelun perustana on liikkumisen ja ostamisen vähentäminen. Ostamalla ei voi suojella vaan ainoastaan tehdä valinnoistaan vähemmän haitallisia, mutta nykymaailmassa vähemmän haitallisetkin vaihtoehdot ovat kaukana kestävästä tasosta.

Mainosten salliminen on samanlaista välinpitämättömyyttä kuin sallisi isäntämiehen ajaa lantaansa lähijärveen. Jokainen ostettu tuote on järveen heitetty kuormituspaakku. Se on tuotettu ympäristöä tuhoamalla. Ei ole sellaista asiaa kuin kestävä kaivos, kestävä kuljetus tai kestävä tuotanto. Kaikki ne tuhoavat ympäristöä.

Yritysten perustamisen luvanvaraisuus. Jos yritys kasvattaisi ympäristökuormitusta, mutta yrityksellä ei näyttäisi olevan muuta päämäärää kuin työllistää ja tehdä omistajilleen rahaa, sen perustamiseen ei tulisi antaa lupaa. Myymisen mahdollisuus ei ole oikeutus myydä, jos myymistä ei pystytä tekemään ympäristönsuojelullisesti kestävästi. 

Velvoite tuotteiden korjaamiseen. Tuotteista pitäisi tehdä helposti korjattavia ja niin kalliita, ettei ihmisille tulisi edes mieleen kuin viedä vanha tuote huoltoon ennen uuden ostamista. Nykyisessä mallissa, jossa t-paidat eivät välttämättä näe edes ensimmäistä pesuaan, ei ole järjen hiventä. Meiltä ei puutu tekniikkaa kestävien tuotteiden valmistukseen. Vain poliittinen tahto puuttuu.

Nykyisissä vihreissä ei ole muuta vihreää kuin mielikuvat. He eivät epäröi polttaa ilmakehään kolmea litraa polttoainetta sadalla kilometrillä lentäessään lomalle. Vaatetuskin huolellisesti meikatuilla kaupunkilaisvihreillä on kaikkea muuta kuin kestävän elämäntavan mukainen. Edustajissa ei näy ihmisiä, joilla olisi yllään aina vain samoja paksukankaisia kestäviä ja paikattuja vaatteita. Sen sijaan on jos jonkinlaista uutta kolttua ja mekkoa vähän jokaiseen uuteen kuvaukseen tai edustustilaisuuteen.

Minullakin sentään on käytössä yli 20 vuotta vanhoja paikkuuvaatteita, vaikka en koskaan ole ympäristöystävällisyyttäni kenellekään kasvokkain julistanut. Myös pyöräni on vanha teräsrunkoinen yksivaihteinen, johon on vaihdettu niin kevyet välitykset, että yhdellä välityksellä selviää sekä mäet että tasaiset. Tasaisella se on hidas, mäissä  kevyt polkea.

Puolueiden joukossa ei ole tieteeseen luottavalle ja niukkuutta kaipaavalle äänestäjälle vaihtoehtoa. Ympäristönsuojelu on puolueilla puheissa, mutta ne eivät halua konkretisoida tasoa, joka kestävään maailmaan globaalisti tarvitaan, koska tieteelliseen tietoon perustuva konkretisointi osoittaisi, että meidän on hylättävä markkinatalous.

Olemme onnistuneet paskomaan maailman, vaikka miljardit vaatimattomasti elävät ovat vasta astumassa kulutusmyllyyn ja vaikka järjestelmän perustavoite on tuottaa koko ajan tehokkaammin ja enemmän. 

Tätä markkinatalouden perusideaa parhaimmillaan kyseenalaistetaan puheissa, mutta silloinkaan ei poliittisissa puheissa, koska politiikka vaatii uskonnollista sitoutumista markkinatalouteen. Politiikassa tiede saa väistyä uskonnollisuuden tieltä. Tiede ja politiikka ovat toisilleen usein suoranaiset vastavoimat. Tämä koskee muutakin kuin ympäristönsuojelua.

Saksa on korkean elintason tieteeseen nojaava länsimaa, mutta niin vain sielläkin taas käynnistellään hiilitaloutta yhden sodan vuoksi. Järjestelmä ei kestä edes pienen pientä kuoppaa, vaan myllyyn on poljettava heti vauhtia, kun se vähänkin nikottelee. Toisin sanoen ympäristötuhon jatkuminen on turvattava, koska tuho on yhteydessä talouden elinvoimaan.

Näin tapahtuu aina, kun kehitys kulkee ympäristöystävälliseen suuntaan esimerkiksi lamoissa. Lamojen aikaan päästöt pienenevät, mutta sen sijaan että pienempien päästöjen tila yritettäisiin vakiinnuttaa, poliitikoilla on kova kiire yllyttää tuho mahdollisimman nopeasti entiseen mittaansa ja sitäkin edemmäs. Ympäristönsuojelun perusta on kulutuksen alas ajamisessa, mutta kun kulutus talouden luontaisten syklien vuoksi pienenee, tilannetta ei hyödynnetä, vaan siitä tahdotaan pois.

Oikein tekee pahaa katsoa nykyvihreiden markkinatalousbroilereita, joista ei juureva suopursun tuoksu leviä. Kunpa voisinkin uskoa, että he pistävät ympäristönsuojelun ihmisarvon, tasa-arvon ja naisten ja vähemmistön oikeuksien edelle, mutta en voi.

Paradoksaalisesti heidän näennäisvihreytensä kuitenkin pitkällä aikavälillä kääntyy juuri niitä arvoja vastaan, joita he todellisesti ajavat. Kun maailma ajautuu tilaan, jossa taistellaan perustarpeista, vahvin voittaa. Siinä maailmassa ei tarvita tasa-arvoa ja inhimillistä ymmärrystä vaan häikäilemätöntä oman edun ajamista.

Ihminen on eläin. Siksi hän ei kykene suojelemaan ympäristöään eikä jakamaan resursseja tasan, kun niistä tulee puutetta. Emme toimi järjen vaan tunteen varassa. Yksi perustunteistamme ohjaa riistämään sekä ympäristöä että muita ihmisiä. Jo kivikautiset yhteisöt pystyivät luomaan paikallisia sukupuuttoja. Tieteen kehitys ja ymmärryksen lisääntyminen ei ole tilannetta muuttanut. Järki ei pysty estämään tuhoa, jonka markkinatalouden suojelema ja kiihdyttämä tunne aiheuttaa.

Markkinatalous on järjestelmä, johon meidän tulee uskoa niin monta vuosikymmentä tai vuosisataa, kunnes se kaatuu omaan mahdottomuuteensa ja ihminen näkee järjestelmän rajat käytännössä. Koko läntisen ajattelutapamme perusta on usko markkinatalouteen.  

Kouluissa lapsille opetetaan kriittisyyttä, mutta ei markkinatalouskriittisyyttä, koska usko on uskon asia ja tieto on tieteen asia, eikä markkinatalous kuulu järjestelmässämme tieteen piiriin. Tutkijat voivat esittää lukuja ja ennusteita, jotka kertovat maailman olevan kestämättömällä tiellä, mutta he eivät voi suorasanaisesti ottaa kantaa järjestelmän mädännäisyyteen, koska uskonnollisissa järjestelmissä totuuden puhujalle ei ole sijaa. Niissä mielipiteiden kirjo on rajattu.

Lapsia ei kannusteta työttömiksi ja hyökkäämään kulutuskulttuuria vastaan, vaan päinvastoin heidät yritetään kouluttaa tuottavaksi osaksi tuhokoneistoa. Piilo-opetussuunnitelman viesti on pakottava. Henkisesti olemme Pohjois-Korea tai syrjäseutujen Venäjä. Meillä on oma todellisuutemme, jossa sallimme näennäiskriittisyyden, kunhan kriittisyys ei horjuta järjestelmän perustaa. Ei venäläistenkään kriittisessä ajattelussa aina ole puutteita. Se kuitenkin toteutuu ainoastaan tietyin ehdoin ihan niin kuin oma kriittisyytemmekin.

Yksilöä voidaan suojella kuvittamalla tupakka-askit julmilla kuvilla, mutta ympäristöä ei voida suojella liittämällä mainosten yhteyteen varoitusta, että että tämän tuotteen ostaminen tuhoaa ympäristöä.

Vaan huoli pois! Todennäköisesti jo parin kolmen tuhannen vuoden päästä ikävien vaiheiden jälkeen olemme oppineet, että on muitakin tapoja pyörittää yhteiskuntia kuin markkinatalous. Harmi vain, että ihminen löytää mahdollisuutensa ainoastaan surkeiden kehityskulkujen jälkeen, kun on pakko. Järjellä ja tiedolla emme osaa etukäteen asioita hallita.

Olemme varsinaisia epeleitä sopeutumaan ja löytämään ratkaisuja, kun on pakko, mutta järjestelmän luomaa harhaa emme osaa purkaa emmekä sen vuoksi loihtia ratkaisuja etukäteen. Tiedevastaisuus on luonnossamme, myös vihreiden luonnossa.

Oikeistovihreä on satuolento. Kun markkinatalous on jo tähän mennessä luonut valtavasti materiaalista hyvinvointia, nostanut ihmisiä köyhyydestä kulutuskulttuurin piiriin, mahdollistanut maapallon väkiluvun holtittoman kasvun ja samalla aiheuttanut mittavat määrät ympäristötuhoa, miten sen kiihdyttäminen ja levittäminen aina vain laajemmalle voisi olla ratkaisu ympäristöongelmiin?

Eihän meillä ole jäljellä enää alkuperäistä luontoa kuin pieniä paloja edes Suomessa, joka on yksi maailman harvimmin asutuista maista. Eikö tämä kerro markkinatalouden kestämättömyydestä? Kun edes harvalukuista Suomea ei saada suojeltua markkinatalouden tuholta, miten se tehdään tiheästi asutuilla alueilla?

Näyttäkää minulle oikeistovihreä, joka ihan toden teolla yrittää hinnoitella ympäristöhaitat sisään järjestelmään. Ei sellaista ole. Oikeistovihreys on taas vain yksi keino esittää vastuullisuutta, vaikka todellisuudessa oikeistovihreys nojaa ympäristötuhoon. Kaipa jokin osa oikeistovihreistä uskoo ihan oikeasti omaan sanomaansa, mutta yleisimmin kysymys lienee populismista, jolla vedotaan äänestäjiin. 

Oikeistovihreillä on käytössään persujen menetelmä. He väittävät kantavansa ympäristövastuuta, mutta koskaan ei ole aika todellisiin ja koviin toimiin, jotka on ympäristönsuojelun vuoksi tehtävä, vaikka talous kärsii niistä merkittävästi, mikä taas aiheuttaa tarpeen erittäin voimakkaaseen tulonjakoon eli jättimäisen korkeaan verotukseen.

Kyllähän persutkin tahtovat suojella luontoa, mutta ei vielä eikä liian nopeasti. Ihan niin kuin oikeistovihreät. Ei vielä eikä liian nopeasti.