6.3.2023
En saanut nukuttua. Olo on sumuinen ja utuinen, samaan aikaan tahdoton, voimaton, jäsentymätön ja päivän loppumista odottava.
Onkohan tämä vanhemman perustila, kun lapset ovat pieniä? En saa sitä koskaan tietää, koska en lapsia koskaan halunnut, enkä halua jatkossakaan, vaikka meillä miehillä onkin mahdollisuus tulla isäksi hyvinkin vanhoina.
On kiinnostavaa ajatella, etten koskaan saa tietää, miltä tuntuu olla isä. En usko, että pystyn kuvittelemaan kokemuksen. Se jää ikuisesti minulta piiloon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti